Tervetuloa Saamattomien yhteisöön!

Ihanaa, että löysit meidät – tervetuloa mukaan Saamattomien yhteisöön!

Saamattomien kotisivut ovat olleet auki pari viikkoa – melkein yhtä kauan kuin minä olen kärvistellyt Etelä-Euroopan kuumuudessa. Tuntuu, että jokainen aste lisää saamattomuutta.

Omienkin aivojeni toimintakyky tuntuu tippuvan lämpötilan mukana. Katsellessani paikallisten työtahtia tulin siihen tulokseen, että suomalainen tehokkuus päättyy samoille leveysasteille kuin missä helle alkaa. Koti-Suomessa sain sentään paloiteltua asiat ja laitettua ne tärkeysjärjestykseen, mutta täällä… ei huvita tehdä juuri mitään.

Tai no – asiakastapaamiset ovat edelleen mielekkäitä. Mutta ajatus kuittien lähettämisestä kirjanpitäjälle tällä viikolla aiheuttaa lähinnä ahdistusta. Siirrän tehtävää eteenpäin taidolla ja mietin, miten näin saamaton psykologi voi muka opastaa muita saamaan asioita aikaan.

Samalla tämä toimii terveellisenä muistutuksena: usein saamattomuus ei johdu tahdonvoiman puutteesta, vaan ihan muista tekijöistä. Kuumuudessa keho siirtyy viilentymistilaan ja aivot alkavat säästellä energiaa. Ne keskittyvät olennaiseen – ja joskus se tarkoittaa vain nesteytystä ja hengissä selviämistä. Hyvä puoli on se, ettei kehokaan jaksa kunnolla ahdistua, kun kaikki energia kuluu viilentymiseen.

Kurssialustalla on nyt auki kolme peruskurssia:

• Motivaatio

• Ajanhallinta

• Tehtävien pilkkominen osiin

Varsinkin pilkkominen on ollut suuri apu helteellä. Kun eilen huomasin hukanneeni taas yhden päivän auringolle, päätin ottaa yhteyttä veljeeni/kollegaani ja sopia tapaamisesta. Yhdessä oli helpompi hahmottaa, mitä meidän kannattaa oikeasti tehdä.

Tämä viikkokirje osui minun tehtävälistalleni. Vaikka otin tehtävän hymysuin vastaan, sisälläni huokaisin raskaasti ja mietin, miten pääsisin taas livahtamaan kuin koira veräjästä.

Ensimmäinen askel on aina hankalin

Tunnistitko kenties itsesi? Pää lyö tyhjää, eikä millään tahdo käynnistyä? Tiedät, että osaat ja kykenet, jos vain löydät intoa, mutta jumitut puhelimelle tai laiturin reunalle?

Usein juuri ensimmäinen askel on kaikkein vaikein. Kun sen saa otettua, on paljon todennäköisempää, että matka jatkuu.

Yksi tutkitusti toimiva tapa helpottaa liikkeelle lähtöä on pilkkoa tehtävä konkreettisiksi, selkeiksi osiksi. Kun asia ei enää näytä valtavalta vuorelta, aivot pystyvät tarttumaan siihen paremmin.

Näin paloittelin tämän viikkokirjeen:

• Ensimmäinen tehtävä: avaa kirjoitusohjelma. ✔️

• Seuraava: kirjoita viisi riviä ajatuksenvirtaa. ✔️

• Kun ensimmäiset rivit olivat kasassa, huomasin, miten paljon helpompaa työnteko olikaan. Siitä oli helppo edetä tieteellisiin lähteisiin.

Päätin valita kaksi tutkimusta tueksi:
📌 Peter Gollwitzer (1999): Implementation intentions – Strong effects of simple plans
📌 Wieber ym. (2015): Systemaattinen katsaus, joka vahvistaa, että selkeät, pilkotut suunnitelmat lisäävät merkittävästi onnistumisen todennäköisyyttä.

Check ja check!

Jatketaan aiheesta Saamattomissa

Pelkän kirjeen kirjoittaminen ilman vastauksia on vähän tylsää. Olisi ihanaa, jos saisimme aikaan vuorovaikutusta Saamattomien yhteisössä. Tämä tila on meille kaikille – paikka, jossa saamattomuutta ei tarvitse hävetä, vaan sitä saa tutkia, ymmärtää ja kohdata lempeästi.

Sinä et ole yksin. Meitä on jo aika paljon.

👉 Löydät keskustelun aiheesta. Tule mukaan!

Nähdään siellä – ja muista:
👉 Pienikin askel on askel eteenpäin.

Lämpimin terveisin,
Juulia ja koko Saamattomien tiim